Syksy on saapunut ja kiireet loppuu

Kesä meni tosi vauhdikkaasti ja nyt alkaa taas kiireet olemaan taakse jäänyttä aikaa.  Lomareissu olisi ensikuussa kylpylään, niin pääsee taas rentoutumaan arjen askareista ja nauttimaan lomailusta perheen kanssa.  Mullahan on myös tuo masennus ollut vaivana jo vuosia, mutta sen kanssa on pärjäillyt kohtalaisen hyvin. Syksy on niille ihmisille sitä petollisinta aikaa, ketkä kyseisen vaivan kanssa kamppailee. Mielialat heittelehtii välillä melko rajusti ja se on raskasta. Mun voimavaroja ammentaa kalastus ja valokuvaus todella paljon. Näin talvea kohti mennessä jälkimmäinen menee kyllä sinne etusijalle ja katsotaan sitten pilkkireissuja talvella. JÄNISLAAVU Joskus on mukava mennä vaikka syvälle Suomen luontoon ja istua tulilla kuuntelemassa lintujen laulua omien ajatuksien kanssa. Siitä saa myös energiaa ja voimaa jatkaa taas päivä kerrallaan eteenpäin. Näin syksyllä näkee paljon lintuparvia ja voi nähdä hieman erikoisempiakin lintuja kun on malttia kytt...

Muutos elämässä


 Se oli tavallinen marraskuun päivä muiden joukossa, kun aamulla heräsin ja laitoin kahvin tippumaan tavalliseen tapaani. Olin juuri jäänyt työttömäksi syksyllä ja vailla jotain aktiviteettiä elämääni, jotta pysyn edes jollain tavalla elämän valtavirrassa mukana. 

Olin vasta löytänyt Facebookista videotuotantoon liittyvän kurssin ja ilmoittautunut sille. Se oli osoittautunut hyväksi ideaksi ja innostuin aiheesta todella paljon. Pian kävi kuitenkin ilmi kun aloin ymmärtää enemmin kameran säätöjä, että tarkemmin minua viehätti kuvan vangitseminen juuri siihen hetkeen mikä näkyy kameran etsimen läpi. 

Minulla oli vanha Canon 350D järjestelmäkamera ja mietin että teen jotain erilaista pitkästä aikaa. Otin auton ja ajoin Kotkaan Katariinan-puistoon katsomaan josko löytäisin sieltä jotain kuvattavaa. Alue on todella laaja ja aiheita on paljon, että jos kiinnostaa kuvata upeita yksityiskohtia kauniissa meri-maisemassa niin suosittelen kaikille. 

Sain todella monta kuvaa otettua, mutta kotiin päästessäni ja koneelle kuvia ladatessani todellisuus valkeni minulle. Kuvat olivat lähinnä todella huonoja ja olin pitkälti mennyt ihan automaatti säädöillä. Kaikki aina sanoivat että pitää olla vakaa käsi ja säädöt kunnossa. No ajattelin sillä hetkellä että tästä ei tule mitään ja että haluan oppia valokuvaamaan. Pelastuksekseni osui silmieni eteen opisto-tason valokuvaus kurssi ja laitoin paperit vetämään. 

Eräänä päivänä ajellessani autolla, puhelimeni soi ja soittaja oli opistolta. He ilmoittivat että yksi peruutuspaikka olisi mahdollisesti tulossa ja että olisinko kiinnostunut jos peruutus toteutuu. No tottakai olin kiinnostunut ja sillä hetkellä mietin kurssin hintaakin koska summa oli 4-numeroinen ja olin työtön. Ajattelin kuitenkin että tälläisiä mahdollisuuksia ei joka päivä tule, joten jatkoin hakua.

Viikko eteenpäin puhelimeni soi ja minulle ilmoitettiin että olin päässyt kouluun.


Kommentit